Suzanne Collins - Nälkäpeli: Vihan liekit

Sci-fi, tieteiskirjallisuus, nuortenkirjallisuus, dystopia

Englanninkielinen alkuteos 2009, The Hunger Games: Catching Fire (suomentanut Helene Bützow, 2010, WSOY)

Sarja: Nälkäpeli, #2



"Nälkäpeli on ohi, mutta kärsimys ei. Juuri ennen koko maan kattavaa voitonkiertuetta, jolle voittajapari pakotetaan, presidentti Snow tekee epämiellyttävän vierailun Katnissin kotiin. Hän syyttää tyttöä siitä, että hänen käytöksensä pelissä yllyttää ihmisiä kapimaan. Lisäksi hän on saanut vihiä, että Katnissin ja Peetan suhde olikin tekaistu! Voiko heidän kihlautumisensa yleisön edessä vielä pelastaa tilanteen?"

- takakannen kertomaa, WSOY

74:nnestä nälkäpelistä, josta Katniss Everdeen ja Peeta Mellark palasivat voittajina, on kulunut jo jonkin aikaa. Nälkäpelin jälkeisen voitonkiertueen aika koittaa, ja Katniss saa kenties viimeisen tilaisuuden todistaa presidentti Snow'lle, ettei haudo kapinaa Capitolia vastaan: hänen täytyy saada Snow vakuuttumaan siitä, että hänen ja Peetan tekoromanssi on aito. Kun 75. nälkäpeli koittaa, Peeta ja Katniss odottavat toimivansa vyöhykkeen 12 tribuuttien ohjaajina - mutta he joutuvatkin areenalle uudestaan.

Arvioni:

Minulla ei ollut kovin suuria odotuksia Nälkäpeli-trilogian toista kirjaa, Vihan liekkejä, kohtaan. Ajattelin, ettei se voi tarjota oikein mitään ihmeellistä nyt kun Katniss on selvinnyt ensimmäisestä nälkäpelistä ja pyrkii elämään rauhassa kotivyöhykkeellään. Olin väärässä, ja sainkin yllättyä kovasti.

Vihan liekit on mielestäni edeltäjäänsä synkempi ja syvällisempi. Alussa kerrataan hieman Nälkäpelin tapahtumia, mutta enimmäkseen siinä keskitytään selittämään Katnissin nykyistä elämäntilannetta. Kirjan juoni ei pyörinyt paikoillaan oikein missään kohtaa, mutta kun sain tietää Katnissin ja Peetan joutuvan nälkäpeliin uudestaan, tuntemukseni olivat jotain hämmennyksen ja pettymyksen väliltä. Hyväksyin uuden nälkäpelin kuitenkin pian, kun huomasin sen olevan kiehtovammin ja järjestelmällisemmin tarinaan rakennettu kuin edellisen.

Minua harmitti kirjaa lukiessani se, kuinka Katniss oli valmis uhraamaan itsensä nälkäpelissä, jotta Peeta jäisi henkiin. Pakkomielle saa hahmon uskottavuuden karisemaan ja on ristiriidassa hänen edellisessä pelissä loimunneen elämänhalunsa kanssa. Paikoin tämä teki Katnissista jopa ärsyttävän ja vaikeasti samaistuttavan.

Loppuratkaisu tuli aika lailla puskista, ja kirjan luettuani aloitin trilogian viimeisen osan positiivisen jännittyneissä tunnelmissa.

Arvosanani numeroina:  3,5/5

Kommentit