Suzanne Collins - Nälkäpeli

Sci-fi, tieteiskirjallisuus, nuortenkirjallisuus, dystopia

Englanninkielinen alkuteos 2008, The Hunger Games (suomentanut Helene Bützow, 2008, WSOY)


Sarja: Nälkäpeli, #1




"Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruoasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisivät taistelun. Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli."


 - takakannen kertomaa, WSOY



Nälkäpelin tarina sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, menneisyyden tapahtumista rajusti kärsineeseen Pohjois-Amerikkaan Panemin valtioon, jossa nälkäpeli on vuosittainen koko maassa näytettävä tosi-TV-ohjelma. Panemin jokaiselta 11:sta vyöhykkeeltä valitaan yksi tyttö ja yksi poika edustamaan kotivyöhykettään nälkäpeliin. Nuoret viedään hankaliin luonnonoloihin, areenalle, jossa heidän on tapettava toisensa. Viimeinen hengissä selvinnyt on voittaja, joka saa omansa ja kotivyöhykkeensä asukkaiden eloa helpottavia palkintoja. Nälkäpeli-trilogian päähenkilö on 16-vuotias Katniss Everdeen, joka ilmoittautuu nälkäpeliin vapaaehtoisesti pelastaakseen siskonsa.

Arvioni:

Itselläni ei ollut juuri kokemusta dystopia- tai science fictionkirjallisuudesta, ennen kuin päätin tarttua Nälkäpeliin. Sarjan huomattavasta menestyksestä kiinnostuneena totesin, että pakkohan tämä kaikkien hehkuttama tulevaisuuteen sijoittuva tarina on lukaista. Sain huomata, ettei trilogiaa löydy kirjastosta ihan noin vain, vaan useimmiten kaikki kolme kirjaa olivat menossa. Niinpä harpoin palvelutiskille ja pistin koko trilogian varaukseen.

Saatuani trilogian käsiini asetuin tyytyväisenä ensimmäisen osan kanssa sohvalle ja aloin lukea - ja luin ahmien, kunnes olin saanut koko kirjan luettua. 

Collinsin tapa kirjoittaa on miellyttävä ja koukuttava, ja hahmot ja kirjan juoni mukaansatempaavuudessaan täysin omaa luokkaansa. Katniss on tarpeen vaatiessa rohkea ja päättäväinen, mutta samalla surumielinen päähenkilö, eikä hän missään vaiheessa tuntunut etäiseltä. Samaistuminen häneen kävi leikiten, mutta eivätpä muutkaan hahmot jääneet kovin puutteelisiksi: voimakastahtoinen Gale, miellyttävä Peeta, huolehtiva Prim ja kiero presidentti Snow ilmestyvät tarinaan vaivihkaa ja soluttautuvat sen kulkuun yhdessä muiden taustahenkilöiden kanssa.

Nälkäpelissä mikään kohta ei tuntunut pitkäveteiseltä, vaan oikeastaan jännitys säkenöi taustalla jatkuvasti ja kohosi välillä niin huimaksi, että sai sydämen läpättämään. Erityisesti kohdassa, jossa itse nälkäpeli todella alkaa, olin niin tarinan pyörteissä että saatoin kuvitella Katnissin jokaisen tuntemuksen pelosta tyyneyteen ja päätökseen juosta runsaudensarvelle Peetan ja kouluttaja Haymitchin varoituksista huolimatta. 

Kirjan loppuratkaisu tuotti pienen pettymyksen ennalta-arvattavuutensa kannalta. Olisin toivonut, että lopussa tarinan traagisuus nousisi huippuunsa, mutta se väljenikin ja liukui lopulta kokonaan pois. Moni seikka jäi vielä auki, siispä ryhdyin innolla lukemaan toista kirjaa. Saa nähdä, miten Katnissin ja muiden lopulta käy.


Arvosanani numeroina: 4,5/5      

  

Kommentit