Fantasia, nuortenkirjallisuus
Ruotsinkielinen alkuteos 2014, Maresi. Krönikor från Röda klostret (suomentanut Marja Kyrö, 2014, kustannusosakeyhtiö Tammi)
Sarja: Punaisen luostarin kronikoita, #1
"Kirjan sankaritar Maresi on tarkkasilmäinen ja tiedonhaluinen tyttö. Hän asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa, jonne miehillä ei ole pääsyä. Eräänä kevätaamuna luostariin saapuu säikähtäneen oloinen nuori tyttö, Jai. Vähitellen selviää, että Jai pakenee isänsä järjetöntä raivoa. Hurjaakin hurjempi tapahtumasarja käynnistyy, kun horisonttiin ilmestyy suuri purjelaiva - ei kai Jain isä joukkoineen ole tulossa?"
- takakannen kertomaa, Tammi
Päähenkilöstään nimensä saanut Maresi on Punaisen luostarin kronikoita-trilogian avausosa, joka kerrotaan 16-vuotiaan Maresin kirjoittamien muistiinpanojen kautta. Jain saapuessa 13-vuotias Maresi viettää päivät luostarin oppitunneilla sisarten opissa, ja illat suuressa kirjastossa, Aarrekammiossa. Kun Jaita hakemaan tulleet miehet pyrkivät valtaamaan Menoksen saaren, Maresi huomaa omaavansa mahtavan ja samalla kammottavan kyvyn, joka saattaa olla ainoa mahdollisuus pelastaa luostarin yhteisö.
Arvioni:
Jos rehellisiä ollaan, minulla oli hyvin ristiriitaisia odotuksia tätä vain 212-sivua kattavaa, Finlandia Juniorin 2014 napannutta kirjaa kohtaan. Maresiin olen törmännyt kirjastossa vaikka kuinka monta kertaa, mutta luin sen vasta saatuani sen ja sen jatko-osan Naondelin lahjaksi eräältä ystävältäni.
Kirjan kerronta on aikalailla ihastuttavaa ja, kuten takakannessa viitataan, runollistakin. Se tuo mieleen tarinankulun Taru Sormusten Herrasta-kirjoissa, mutta on keveämpää ja kuitenkin omaperäistä. Luulenpa, että juuri kerronta saa tarinaan eläytymisen niin helpoksi: romaani on ajaton ja sijoittuu fiktiiviseen maailmaan, mutta siinä kuvatussa yhteiskunnassa on paljon vanhahtavaa. Tarinaa viedään eteenpäin kuin iloisesti hyppelehtien, mikä tuo siihen ainutlaatuisen säväyksen.
Kovin suurta vaikutusta Maresi ei minuun kuitenkaan onnistunut tekemään. Alussa juoni jäi hiukan junnaamaan, mutta lopun tapahtumat ovat suorastaan henkeäsalpaavia. Mielestäni 212-sivua on Maresille kuitenkin liian vähän. Paikoitellen tuntui kuin tarinaa oltaisi ahdettu tilaan, eikä se päässytkään kunnolla valloilleen. Jotkin hahmot jäivät varsin hämäriksi. Olisin kaivannut enemmän tietoa esimerkiksi päähenkilö Maresin ja Jain isän menneisyydestä, ja myös luostarin alkuvuosista. Kenties pääsemme niistä Maresia seuraavissa kirjoissa vielä lukemaan.
Maresin loppuratkaisu ei ollut kovin ihmeellinen, ja sen ennalta-arvattavuus pääsi hiukan häiritsemään. Kirja on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen, ja sen idea varsin mainio. Nautin kovin sitä lukiessani.
Arvosanani numeroina: 3,5/5
Ruotsinkielinen alkuteos 2014, Maresi. Krönikor från Röda klostret (suomentanut Marja Kyrö, 2014, kustannusosakeyhtiö Tammi)
Sarja: Punaisen luostarin kronikoita, #1
"Kirjan sankaritar Maresi on tarkkasilmäinen ja tiedonhaluinen tyttö. Hän asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa, jonne miehillä ei ole pääsyä. Eräänä kevätaamuna luostariin saapuu säikähtäneen oloinen nuori tyttö, Jai. Vähitellen selviää, että Jai pakenee isänsä järjetöntä raivoa. Hurjaakin hurjempi tapahtumasarja käynnistyy, kun horisonttiin ilmestyy suuri purjelaiva - ei kai Jain isä joukkoineen ole tulossa?"
- takakannen kertomaa, Tammi
Päähenkilöstään nimensä saanut Maresi on Punaisen luostarin kronikoita-trilogian avausosa, joka kerrotaan 16-vuotiaan Maresin kirjoittamien muistiinpanojen kautta. Jain saapuessa 13-vuotias Maresi viettää päivät luostarin oppitunneilla sisarten opissa, ja illat suuressa kirjastossa, Aarrekammiossa. Kun Jaita hakemaan tulleet miehet pyrkivät valtaamaan Menoksen saaren, Maresi huomaa omaavansa mahtavan ja samalla kammottavan kyvyn, joka saattaa olla ainoa mahdollisuus pelastaa luostarin yhteisö.
Arvioni:
Jos rehellisiä ollaan, minulla oli hyvin ristiriitaisia odotuksia tätä vain 212-sivua kattavaa, Finlandia Juniorin 2014 napannutta kirjaa kohtaan. Maresiin olen törmännyt kirjastossa vaikka kuinka monta kertaa, mutta luin sen vasta saatuani sen ja sen jatko-osan Naondelin lahjaksi eräältä ystävältäni.
Kirjan kerronta on aikalailla ihastuttavaa ja, kuten takakannessa viitataan, runollistakin. Se tuo mieleen tarinankulun Taru Sormusten Herrasta-kirjoissa, mutta on keveämpää ja kuitenkin omaperäistä. Luulenpa, että juuri kerronta saa tarinaan eläytymisen niin helpoksi: romaani on ajaton ja sijoittuu fiktiiviseen maailmaan, mutta siinä kuvatussa yhteiskunnassa on paljon vanhahtavaa. Tarinaa viedään eteenpäin kuin iloisesti hyppelehtien, mikä tuo siihen ainutlaatuisen säväyksen.
Kovin suurta vaikutusta Maresi ei minuun kuitenkaan onnistunut tekemään. Alussa juoni jäi hiukan junnaamaan, mutta lopun tapahtumat ovat suorastaan henkeäsalpaavia. Mielestäni 212-sivua on Maresille kuitenkin liian vähän. Paikoitellen tuntui kuin tarinaa oltaisi ahdettu tilaan, eikä se päässytkään kunnolla valloilleen. Jotkin hahmot jäivät varsin hämäriksi. Olisin kaivannut enemmän tietoa esimerkiksi päähenkilö Maresin ja Jain isän menneisyydestä, ja myös luostarin alkuvuosista. Kenties pääsemme niistä Maresia seuraavissa kirjoissa vielä lukemaan.
Maresin loppuratkaisu ei ollut kovin ihmeellinen, ja sen ennalta-arvattavuus pääsi hiukan häiritsemään. Kirja on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen, ja sen idea varsin mainio. Nautin kovin sitä lukiessani.
Arvosanani numeroina: 3,5/5
Kommentit
Lähetä kommentti