Maria Turtschaninoff - Punaisen luostarin kronikoita: Naondel

fantasia, nuortenkirjallisuus

Ruotsinkielinen alkuteos 2016, Naondel. Krönikor från Röda klostret (suomentanut Marja Kyrö, 2016, kustannusosakeyhtiö Tammi)

Sarja: Punaisen luostarin kronikoita, #2 



"Kaikki alkaa nuoren Kabiran tekemästä kauaskantoisesta, pahasta virheestä: rakastunut tyttö paljastaa vaalimansa lähteen salaiset voimat visiirin pojalle, Iskanille. Vallanhaluinen nuorukainen tajuaa heti voivansa hyödyntää lähdettä ja tyttöä omiin, paholaismaisiin tarkoituksiinsa."

- takakannen kertomaa, Tammi

Naondel selventää tapahtumia ennen Punaista luostaria. Sen päähenkilöitä ovat luostarin perustajat, Menoksen saarelle myöhemmin haaksirikkoutuvat alkusisaret: mausteviljelijän tytär Kabira, vaeltajakansaan kuuluva Garai, palvelijatar Estegi, satamatyöntekijä Clarás, soturitar Sulani, eloisa Daera, Mizra-kallon varjelema Iona sekä terasulainen unienkutoja Orseola. 

Arvioni:

Naondelista huomasi heti, ettei se mitenkään jatka Maresin tarinaa. Sitä aloitellessani olin kuitenkin innoissani: vihdoin pääsisin lukemaan Punaisen luostarin alkuajoista, sillä idea luostarista kiehtoi minua kovin.

Kirjan sisällön jaottelu pisti silmään: jotkin luvut olivat kymmeniä, kymmeniä sivuja, jotkin taas kattoivat vain muutaman kappaleen. Koska kertojia on monta ja tarina minä-muotoinen, aloin pelätä sekavuutta. Onneksi Turtschaninoff on kuitenkin onnistunut tekemään näkökulmista niin persoonalliset, että sekaannukselta vältyttiin.

Tarinana Naondel alkoi junnaamaan siinä puolen välin tienoilla. Juoni tuntui jonkin verran toistavan itseään, eikä tuonut enää juuri yllätyksiä edetessään. Onneksi poikkeuksia kuitenkin oli: pidin erityisesti Orseolan ja Ionan tarinoista.

Naondel on edeltäjäänsä huomattavasti synkempi, tarinassa piilee enemmän ankaruutta ja julmuutta. Kirjan opetus on selkeämmin nähtävissä, ja se herätti minussa monia ajatuksia.

Pettymyksekseni sisarten haaksirikko ja luostarin perustaminen jäivät pelkiksi sivuasioiksi. Loppu tuntui etenevän niin sutjakkaasti, etten saanut siitä kunnolla kiinni. Tuntui melkein kuin kirja olisi yritetty saattaa päätökseen mahdollisimman nopeasti. Oloni oli vielä kirjan sulkemisenkin jälkeen hieman hämmentynyt, sillä olin kovasti odottanut kertomusta Punaisen luostarin alusta. Naondel oli pikemmin alkusisarten kuin luostarin tarina.

Kenties vuonna 2018 ilmestynyt Maresin voima tarjoaa jotakin uutta tietoa Punaisesta luostarista?

Arvosanani numeroina: 3/5

Kommentit