Nuortenkirjallisuus, fantasia, romantiikka
Ruotsinkielinen alkuteos 2009, Arra: Legender från Lavora (suomentanut Marja Kyrö, 2010, kustannusosakeyhtiö Tammi)
"Arra on huikea seikkailufantasia, jossa myös sadun ainekset elävät vahvoina. Kirjan maailma muistuttaa keskiaikaista yhteiskuntaa, mutta on täysin omaperäinen tausta tarinalle, joka kietoo lukijan pauloihinsa."
- takakannen kertomaa, Tammi
Arra on tyttö, joka syntyy pieneen maalaiskylään suureen perheeseen. Koska hän on perheen kuopus, hän jää huomiotta ja häntä pidetään huonossa asemassa. Häntä epäillään pahoista voimista, sillä hän ei vanhemmaksi tultuaan sano sanaakaan.
Kun Arra menettää kotinsa ja suurimman osan perheestään, hän päätyy maan pääkaupunkiin Lagoraan. Siellä hän oppii kutomaan mitä ihmeellisimpiä kuvakudoksia, jotka eivät jää keneltäkään huomaamatta. Hänen mykkään elämäänsä alkaa mahtua muutakin kuin epäreiluutta: vaaratilanteita ja suuri rakkaus.
Arvioni:
Arra on ensimmäinen Maria Turtschaninoffilta lukemani kirja. Kuvaukseltaan se vaikuttaa perinteiseltä seikkailutarinalta, johon on ujutettu ripaus fantasiaa. Näin on. Rakenteeltaan romaani on kaunis, avara ja koskettava, ja se poikkeaa, joskaan ei paljoa, ainakin Punaisen luostarin kronikoita-trilogiasta. Arrassa kerronta on hän-muotoista, mutta kun vertaa sitä Punaisen luostarin kronikoihin, huomaa myös eroa esimerkiksi naisten ja miesten välien suhteen. Siinä missä miehet esitetään Punaisen luostarin kronikoissa ilkeinä ja julmina, Arrassa sellaisia äärimmäisyyksiä vältellään. Olkoonkin, että Arra on kirjoitettu ennen Punaista luostaria. Pidin siitä, kuinka Arrassa ihmiset esitettiin neutraaleina, mutta kuinka maailman epäreiluus tulee tarinassa leiskuvasti esiin. Arvostan sitä, että Turtschaninoff pyrkii romaaneissaan tasapainoon, ja keskiaikaisen teeman kautta hän pureutuu myös nykyaikaa painaviin ongelmiin.
Päähenkilö Arran hiljaisuus oli toisinaan jopa väsyttävää luettavaa, mutta se oli tarinan punainen lanka, jota kumminkin jaksoin seurata kiihkeään loppuun asti. En saanut selvää missään vaiheessa ennen ratkaisua, tuleeko Arra puhumaan vai ei.
Kirjan hahmot ovat kutkuttavia ja persoonallisia, vaikka he toistavat samaa vanhaa asetelmaa. Arran isosisar on häikäilemättömän ilkeä, mutta onneksi Arran elämään mahtuu sympaattisempia, leudompiakin henkilöitä. Yksi lempihahmoistani on mukava mutta määrätietoinen prinssi Surando, joka opettaa Arralle kuinka nauttia elämästä ja saa tytön tekemään rohkean pelastusretken vuokseen. Vähitellen Arra huomaa omaavansa mahtavan kyvyn, joka toi tarinaan fantastisen, omaperäisen säväyksen.
Arra ei ollut kaikken vavisuttavimmasta päästä, eikä sen tarinan pääpiirre ole ennenkuulumaton. Silti siinä on selittämätön ripaus jotain, joka tekee siitä ainutlaatuisen, kiehtovan kertomuksen.
Arvosanani numeroina: 3/5
Ruotsinkielinen alkuteos 2009, Arra: Legender från Lavora (suomentanut Marja Kyrö, 2010, kustannusosakeyhtiö Tammi)
"Arra on huikea seikkailufantasia, jossa myös sadun ainekset elävät vahvoina. Kirjan maailma muistuttaa keskiaikaista yhteiskuntaa, mutta on täysin omaperäinen tausta tarinalle, joka kietoo lukijan pauloihinsa."
- takakannen kertomaa, Tammi
Arra on tyttö, joka syntyy pieneen maalaiskylään suureen perheeseen. Koska hän on perheen kuopus, hän jää huomiotta ja häntä pidetään huonossa asemassa. Häntä epäillään pahoista voimista, sillä hän ei vanhemmaksi tultuaan sano sanaakaan.
Kun Arra menettää kotinsa ja suurimman osan perheestään, hän päätyy maan pääkaupunkiin Lagoraan. Siellä hän oppii kutomaan mitä ihmeellisimpiä kuvakudoksia, jotka eivät jää keneltäkään huomaamatta. Hänen mykkään elämäänsä alkaa mahtua muutakin kuin epäreiluutta: vaaratilanteita ja suuri rakkaus.
Arvioni:
Arra on ensimmäinen Maria Turtschaninoffilta lukemani kirja. Kuvaukseltaan se vaikuttaa perinteiseltä seikkailutarinalta, johon on ujutettu ripaus fantasiaa. Näin on. Rakenteeltaan romaani on kaunis, avara ja koskettava, ja se poikkeaa, joskaan ei paljoa, ainakin Punaisen luostarin kronikoita-trilogiasta. Arrassa kerronta on hän-muotoista, mutta kun vertaa sitä Punaisen luostarin kronikoihin, huomaa myös eroa esimerkiksi naisten ja miesten välien suhteen. Siinä missä miehet esitetään Punaisen luostarin kronikoissa ilkeinä ja julmina, Arrassa sellaisia äärimmäisyyksiä vältellään. Olkoonkin, että Arra on kirjoitettu ennen Punaista luostaria. Pidin siitä, kuinka Arrassa ihmiset esitettiin neutraaleina, mutta kuinka maailman epäreiluus tulee tarinassa leiskuvasti esiin. Arvostan sitä, että Turtschaninoff pyrkii romaaneissaan tasapainoon, ja keskiaikaisen teeman kautta hän pureutuu myös nykyaikaa painaviin ongelmiin.
Päähenkilö Arran hiljaisuus oli toisinaan jopa väsyttävää luettavaa, mutta se oli tarinan punainen lanka, jota kumminkin jaksoin seurata kiihkeään loppuun asti. En saanut selvää missään vaiheessa ennen ratkaisua, tuleeko Arra puhumaan vai ei.
Kirjan hahmot ovat kutkuttavia ja persoonallisia, vaikka he toistavat samaa vanhaa asetelmaa. Arran isosisar on häikäilemättömän ilkeä, mutta onneksi Arran elämään mahtuu sympaattisempia, leudompiakin henkilöitä. Yksi lempihahmoistani on mukava mutta määrätietoinen prinssi Surando, joka opettaa Arralle kuinka nauttia elämästä ja saa tytön tekemään rohkean pelastusretken vuokseen. Vähitellen Arra huomaa omaavansa mahtavan kyvyn, joka toi tarinaan fantastisen, omaperäisen säväyksen.
Arra ei ollut kaikken vavisuttavimmasta päästä, eikä sen tarinan pääpiirre ole ennenkuulumaton. Silti siinä on selittämätön ripaus jotain, joka tekee siitä ainutlaatuisen, kiehtovan kertomuksen.
Arvosanani numeroina: 3/5
Kommentit
Lähetä kommentti