fantasia, nuortenkirjallisuus
Ruotsinkielinen alkuteos 2018, Breven från Maresi. Krönikor från Röda klostret (suomentanut Marja Kyrö, 2018, kustannusosakeyhtiö Tammi)
Sarja: Punaisen luostarin kronikoita, #3
"Nuori Maresi on jättänyt Punaisen luostarin. Hän taivaltaa kohti kotikyläänsä, josta hänet lähetettiin aikoinaan nälänhätää pakoon. Luostarin sisaret ovat varustaneet Maresin paitsi vankoilla tiedoilla ja taidoilla myös hopearahoilla, jotta hän voi toteuttaa haaveensa: perustaa koulun kotiseutunsa tytöille. Maresin perhe on suunniltaan onnesta, kun varttunut neito palaa pohjoiseen kotimaahansa, joka kärsii hallitsijoiden mielivallasta. Tytön sopeutuminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä Maresi on aivan erilainen kuin seudun muut nuoret naiset. Vähitellen Maresi kypsyy tajuamaan omien voimiensa laajuuden."
- takakannen kertomaa, Tammi
"Maresin voima saa lukijan polvilleen!" lukee kirjan takakannessa. Maresin voimassa naiseksi kasvanut Maresi joutuu vastakkain mahtavien voimien ja hirmuisten aatosten kanssa. Hän päättää tehdä mitä tahansa suojellakseen kotiaan Rovasin provinssia Urundian hallitsijalta, mutta oppii ja löytää samalla jotain korvaamatonta.
Arvioni:
Maresin voima on ehdottomasti niitä nopealukuisia kirjoja, jotka saa luettua alusta loppuun lähes kyllästymättä. Olen odottanut tätä kirjaa suuresti, ja vihdoin pääsen kirjoittamaan siitä arvion tänne blogiin.
Jo alussa oli selvää, ettei kirja avaa Punaisesta luostarista enempää. Sen sijaan lukija pääsee tutustumaan Maresin henkilökohtaiseen menneisyyteen, pohjoiseen Rovasin provinssiin ja sen elämäntapoihin. Kuten teksissä kuvataan, eivät olot Maresin kotikylässä Sárussa ja naapurikylässä Jólassa ole hääppöiset. Nälkätalvia on ollut, ja seutu kärsii kovasti Rovasin käskynhaltijan, nádorin, päähänpistoista.
Kirja oli ajatuksiaherättävä, iloinen sekä surullinen kokonaisuus, johon on helppo sulautua. Pidin sen kerronnasta ja etenkin siitä, kuinka Maresi kertoo tarinaa luostariin lähettämiensä kirjeiden kautta. Välillä tuntui, että paikannimiä ja hahmoja on aivan liikaa, ja pää täyttyikin kaikenlaisten nimien myrskystä.
Maresin voima yhdistelee kauniisti fantasiaa ja historiaa. Etenkin siinä kuvattavat teemat linkittyvät vahvasti oman maailmamme menneisyyteen. Maresin ihastumiset hieman hämmensivät minua, etenkin hänen miehistä saamiensa traumojen vuoksi, mutta pian ne ilmentyivät hyväksi lukijalle ja Maresille itselleen. Vaikka kirja olikin koukuttava, tarinan eteneminen hidastui tympäännyttävästi joissain kohdissa. Kylien arkea tosin on mukava seurata, sen tavanomaisuus tuo tarinaan juuri sopivan säväyksen.
Loppuratkaisun arvasi jo kaukaa ja se jäikin mietityttämään, mutta toimi samalla mainiona päätöksenä Punaisen luostarin kronikoita-trilogialle.
Arvosanani numeroina: 3/5
Ruotsinkielinen alkuteos 2018, Breven från Maresi. Krönikor från Röda klostret (suomentanut Marja Kyrö, 2018, kustannusosakeyhtiö Tammi)
Sarja: Punaisen luostarin kronikoita, #3
"Nuori Maresi on jättänyt Punaisen luostarin. Hän taivaltaa kohti kotikyläänsä, josta hänet lähetettiin aikoinaan nälänhätää pakoon. Luostarin sisaret ovat varustaneet Maresin paitsi vankoilla tiedoilla ja taidoilla myös hopearahoilla, jotta hän voi toteuttaa haaveensa: perustaa koulun kotiseutunsa tytöille. Maresin perhe on suunniltaan onnesta, kun varttunut neito palaa pohjoiseen kotimaahansa, joka kärsii hallitsijoiden mielivallasta. Tytön sopeutuminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä Maresi on aivan erilainen kuin seudun muut nuoret naiset. Vähitellen Maresi kypsyy tajuamaan omien voimiensa laajuuden."
- takakannen kertomaa, Tammi
"Maresin voima saa lukijan polvilleen!" lukee kirjan takakannessa. Maresin voimassa naiseksi kasvanut Maresi joutuu vastakkain mahtavien voimien ja hirmuisten aatosten kanssa. Hän päättää tehdä mitä tahansa suojellakseen kotiaan Rovasin provinssia Urundian hallitsijalta, mutta oppii ja löytää samalla jotain korvaamatonta.
Arvioni:
Maresin voima on ehdottomasti niitä nopealukuisia kirjoja, jotka saa luettua alusta loppuun lähes kyllästymättä. Olen odottanut tätä kirjaa suuresti, ja vihdoin pääsen kirjoittamaan siitä arvion tänne blogiin.
Jo alussa oli selvää, ettei kirja avaa Punaisesta luostarista enempää. Sen sijaan lukija pääsee tutustumaan Maresin henkilökohtaiseen menneisyyteen, pohjoiseen Rovasin provinssiin ja sen elämäntapoihin. Kuten teksissä kuvataan, eivät olot Maresin kotikylässä Sárussa ja naapurikylässä Jólassa ole hääppöiset. Nälkätalvia on ollut, ja seutu kärsii kovasti Rovasin käskynhaltijan, nádorin, päähänpistoista.
Kirja oli ajatuksiaherättävä, iloinen sekä surullinen kokonaisuus, johon on helppo sulautua. Pidin sen kerronnasta ja etenkin siitä, kuinka Maresi kertoo tarinaa luostariin lähettämiensä kirjeiden kautta. Välillä tuntui, että paikannimiä ja hahmoja on aivan liikaa, ja pää täyttyikin kaikenlaisten nimien myrskystä.
Maresin voima yhdistelee kauniisti fantasiaa ja historiaa. Etenkin siinä kuvattavat teemat linkittyvät vahvasti oman maailmamme menneisyyteen. Maresin ihastumiset hieman hämmensivät minua, etenkin hänen miehistä saamiensa traumojen vuoksi, mutta pian ne ilmentyivät hyväksi lukijalle ja Maresille itselleen. Vaikka kirja olikin koukuttava, tarinan eteneminen hidastui tympäännyttävästi joissain kohdissa. Kylien arkea tosin on mukava seurata, sen tavanomaisuus tuo tarinaan juuri sopivan säväyksen.
Loppuratkaisun arvasi jo kaukaa ja se jäikin mietityttämään, mutta toimi samalla mainiona päätöksenä Punaisen luostarin kronikoita-trilogialle.
Arvosanani numeroina: 3/5
Kommentit
Lähetä kommentti