nuortenkirjallisuus, fantasia, dystopia
Englanninkielinen alkuteos 2015, Red Queen (suomentanut Jussi Korhonen, 2016, Aula & Co)
Sarja: Hopea, #1
"Veri jakaa ihmiset kahteen kastiin, punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota lähes jumalallisia voimia omaava hopeisten eliitti hallitsee."
- takakannen kertomaa, Aula & Co
17-vuotias punaverinen taskuvaras Mare Barrow väijyy Paalut-nimisen kylän väkijoukossa, tarkkaillen seuraavaa uhriaan. Hän varastelee elättääkseen perhettään, vaikka hänen perheensä ei siitä pidäkään. Hänen kolme veljeään on jo lähetetty sotaan työttömyytensä takia, ja pian hän joutuu rintamalle heidän jalanjäljissään.
Pelastaakseen itsensä ja ystävänsä Kilornin asepalvelukselta Mare on valmis tekemään mitä vain. Yllättäen hopeisia hallitsijoita vastaan kapinoiva punaveristen joukko, Purppurakaarti, tekee hopeisia järkyttävän iskun, ja Mare päätyy Suvikylään palvelijaksi hopeisten hoviin. Siellä selviää, että vaikka Maren veri onkin punaista, hän hallitsee vaarallista voimaa - ja on voimakkaampi kuin kukaan. Mitä tahansa voi tapahtua, kun hopeiset pyrkivät kaikin keinoin salaamaan Maren valtakunnalta ja koko maata järisyttävä tapahtumaketju saa alkunsa.
Arvioni:
Minulla oli suuret odotukset tätä kirjaa kohtaan, mutta jotenkin se alussa meni minulla aika hitaasti. Kun vihdoin pääsin lukemisessa vauhtiin, ahmaisin koko kirjan hetkessä.
Aveyardin luoma maailma, pelkästään sen idea, on hätkähdyttävä. Hän yhdistää fantasian ja todellisuuden, keskiaikafiktion ja dystopian ennennäkemättömällä tavalla. Tarinan asetelma on hyvin Outolintumainen, mutta siinä on vaikutteita myös Nälkäpelistä, Throne of Glassista, ja ilmeisesti myös minulle lähes tuntemattomasta Game of Thronesista (Valtaistuinpeli). Onneksi kirja on neliosaisen sarjan aloitus, sillä mielestäni maailman kuvaus jäi valjuksi. Olisin kaivannut enemmän tietoa sen historiasta, mutta myös sen nykytilanteesta. Millaisia suurempia saavutuksia valtakunnalla on teknologian osalta? Mikä johti punaisten ja hopeisten jaotteluun? Onko tällä maailmalla enemmänkin kuin vain viitattuja yhteyksiä omaan maailmaamme?
Hahmojen osalta olen melko pettynyt. Myönnän, että takakannen perusteella odotin itsenäisempiä, napakampia henkilöhahmoja, etenkin päähenkilöä. Mare Barrow on kuitenkin aika tavallinen päähenkilö, jonka kasvutarinaa, rohkeudenpuuskia ja epätoivoisesti väkerrettyjä suunnitelmia kirjassa seurataan. Lisäksi minua hämmensivät kirjassa esiintyvät nimet, joissa tuntui olevan sekaisin nykyamerikkalaisia ja puoliksi fiktionalaisia nimiä. Jos maailma kerran on fantasiamaailma, tai ainakin meidän ajastamme satoja satoja vuosia edennyt, kuinka nimet Lucas, Shade tai Julian ovat päätyneet sinne Elaran, Tiberiaksen ja muunmuassa Ptolemuksen joukkoon?
Tyyllillisesti kirjassa on nähtävissä kirjailijan kokemattomuus. Kömpelöitä lauseita ja satunnaisia ilmaisuvirheitä on niin usein, ettei suomentaja varmaankaan ole niistä vastuussa. Jotkut lauseet on muodostettu epäselvästi, ja kirjoittajan ajatuksenjuoksua on paikoitellen erittäin hankala seurata. Hän on kuitenkin vielä nuori, ja uskon tekstin paranevan sarjan loppua kohden.
Punainen kuningatar ei noussut suosikkikirjojeni joukkoon, mutta oli toki hyvin viihdyttävä ja vangitsevakin lukukokemus. Kaavaltaan se on hyvin suoraviivainen, ja omaperäisyys vivahtelee taustalla mukavaa tahtia. Kirjan teemat sotivat paljon toisiaan vastaan, ja minun oli esimerkiksi alussa vaikea samaistua ajatukseen hopeisesta verestä, mutta onneksi epäselvyyksistäkin päästiin huikean jännittävää loppua kohti.
Eeppisen fantasian ja dystopian ystävät, teidän on pakko lukea tämä!
Arvosanani numeroina: 3/5
Englanninkielinen alkuteos 2015, Red Queen (suomentanut Jussi Korhonen, 2016, Aula & Co)
Sarja: Hopea, #1
"Veri jakaa ihmiset kahteen kastiin, punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota lähes jumalallisia voimia omaava hopeisten eliitti hallitsee."
- takakannen kertomaa, Aula & Co
17-vuotias punaverinen taskuvaras Mare Barrow väijyy Paalut-nimisen kylän väkijoukossa, tarkkaillen seuraavaa uhriaan. Hän varastelee elättääkseen perhettään, vaikka hänen perheensä ei siitä pidäkään. Hänen kolme veljeään on jo lähetetty sotaan työttömyytensä takia, ja pian hän joutuu rintamalle heidän jalanjäljissään.
Pelastaakseen itsensä ja ystävänsä Kilornin asepalvelukselta Mare on valmis tekemään mitä vain. Yllättäen hopeisia hallitsijoita vastaan kapinoiva punaveristen joukko, Purppurakaarti, tekee hopeisia järkyttävän iskun, ja Mare päätyy Suvikylään palvelijaksi hopeisten hoviin. Siellä selviää, että vaikka Maren veri onkin punaista, hän hallitsee vaarallista voimaa - ja on voimakkaampi kuin kukaan. Mitä tahansa voi tapahtua, kun hopeiset pyrkivät kaikin keinoin salaamaan Maren valtakunnalta ja koko maata järisyttävä tapahtumaketju saa alkunsa.
Arvioni:
Minulla oli suuret odotukset tätä kirjaa kohtaan, mutta jotenkin se alussa meni minulla aika hitaasti. Kun vihdoin pääsin lukemisessa vauhtiin, ahmaisin koko kirjan hetkessä.
Hahmojen osalta olen melko pettynyt. Myönnän, että takakannen perusteella odotin itsenäisempiä, napakampia henkilöhahmoja, etenkin päähenkilöä. Mare Barrow on kuitenkin aika tavallinen päähenkilö, jonka kasvutarinaa, rohkeudenpuuskia ja epätoivoisesti väkerrettyjä suunnitelmia kirjassa seurataan. Lisäksi minua hämmensivät kirjassa esiintyvät nimet, joissa tuntui olevan sekaisin nykyamerikkalaisia ja puoliksi fiktionalaisia nimiä. Jos maailma kerran on fantasiamaailma, tai ainakin meidän ajastamme satoja satoja vuosia edennyt, kuinka nimet Lucas, Shade tai Julian ovat päätyneet sinne Elaran, Tiberiaksen ja muunmuassa Ptolemuksen joukkoon?
Tyyllillisesti kirjassa on nähtävissä kirjailijan kokemattomuus. Kömpelöitä lauseita ja satunnaisia ilmaisuvirheitä on niin usein, ettei suomentaja varmaankaan ole niistä vastuussa. Jotkut lauseet on muodostettu epäselvästi, ja kirjoittajan ajatuksenjuoksua on paikoitellen erittäin hankala seurata. Hän on kuitenkin vielä nuori, ja uskon tekstin paranevan sarjan loppua kohden.
Punainen kuningatar ei noussut suosikkikirjojeni joukkoon, mutta oli toki hyvin viihdyttävä ja vangitsevakin lukukokemus. Kaavaltaan se on hyvin suoraviivainen, ja omaperäisyys vivahtelee taustalla mukavaa tahtia. Kirjan teemat sotivat paljon toisiaan vastaan, ja minun oli esimerkiksi alussa vaikea samaistua ajatukseen hopeisesta verestä, mutta onneksi epäselvyyksistäkin päästiin huikean jännittävää loppua kohti.
Eeppisen fantasian ja dystopian ystävät, teidän on pakko lukea tämä!
Arvosanani numeroina: 3/5
Kommentit
Lähetä kommentti