dystopia, romantiikka
Englanninkielinen alkuteos 2012, The Selection (suomentanut Laura Haavisto, 2016, Pen & Paper)
Sarja: Valinta #1
"Kolmellekymmenelleviidelle tytölle Valinta on elämän mullistava mahdollisuus. Se on tilaisuus paeta jo syntymästä asti määriteltyä elämää. Tilaisuus tempautua kimaltavien iltapukujen ja mittaamattoman arvokkaiden korujen maailmaan. Tilaisuus elää palatsissa ja kilpailla komean prinssi Maxonin sydämestä."
- takakannen kertomaa, Pen & Paper
Kun America Singer saa Valintaan osallistumisesta kehottavan kirjeen ja sen mukana lomakkeen täytettäväkseen, hän päättää vakaasti olla osallistumatta ja unohtaa koko höpsön kilpailun, jonne arvotaan tyttö kustakin Yhdysvaltojen paikalle syntyneen Illéan provinssista. Kielletty ihastus Aspen kuitenkin suostuttelee hänet palauttamaan lomakkeen täytettynä, ja kun hänen nimensä julkistetaankin Valintaan pääsevien tyttöjen joukossa, hän ei tiedä mitä mieltä olla.
Ennen America on nähnyt jäykältä vaikuttavan prinssi Maxonin vain televisiolähetyksissä, mutta nyt hän pääsee tapaamaan tämän henkilökohtaisesti. Hiljalleen hän huomaa, ettei prinssi ole läheskään niin tympäännyttävä, jollaiseksi America hänet kuvitteli. American yrittäessä selvittää voimistuvia tunteitaan, Illéan kuningasväen palatsiin kohdistuu toinen toistaan vaarallisempia kapinallisten hyökkäyksiä - eikä pidä unohtaa kolmeakymmentäneljää muuta tyttöä, jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa kruunun ja prinssin saadakseen.
Arvioni:
Tälle kirjalle piti heti alussa antaa plussaa kauniin kannen takia, mutta takakannen luettuani ajatukseni lässähtivät. Selostuksessa puhuttiin kilpailusta, rakkaudesta ja kapinallisista. Takakansitekstin perusteella kirja vaikuttaakin todelliselta käytettyjen juonenkäänteiden ja ideoiden kokoelmalta vain sommiteltuna hiukan eri tavalla.
Nyt luettuani kirjan voin sanoa pitäneeni siitä todella paljon. Valinta on erittäin kevyttä ja nopeaa luettavaa, kuin välipalaksi haukattava mehukas omena tai suklaapatukka. Teksti on sujuvaa lukuunottamatta muutamaa ilmeisesti suomennettaessa syntynyttä kirjoitusvirhettä, ja luinkin kirjan todella nopsaan. Kirja tuo mieleen Nälkäpelin, Hopea-sarjan, Tarkoitettu-trilogian, ehkä myös ripauksen Throne of Glassia ja Outolintua. Se on kuitenkin hienostuneempi, ei samalla tavalla väkivaltainen tai synkkä.
Juoni ja sen käänteet ovat olettamani mukaan hyvin tyypillisiä, mutta jotain virkistävää ja uuttakin sain siitä bongattua. Vaikka tarinan kulkusuunta on arvattavissa, milloin tahansa saattoi tapahtua mitä tahansa. Valinta ei pitkästyttänyt minua missään vaiheessa ja on kieltämättä erittäin viihdyttävä.
Valinnassa ihmiset jaotellaan kahdeksaan kastiin syntyperäisesti. Ykköset ovat ylin ja Kahdeksikot alin kasti. Ilmeisesti kasteihin jaottelu on peräisin neljännen maailmansodan ajoilta, jolloin Kiina hallitsi silloisia Yhdysvaltoja hetken, ennen Illéan syntyä. Yhteiskunnalla on vähän kummiakin sääntöjä, ulkonaliikkumiskielto, naimisiin menevän pariskunnan kasti määräytyy miehen mukaan (kuten se määräytyisi Kuutoseksi American ja Aspenin kohdalla, sillä Aspen on Kuutonen), jne, mikä on vähän kummaa ja saa pohtimaan, että eikö maailmassa olla edistytty mitenkään verrattaen nykypäivään. Myös kaikki iltapuvut, palatsi ja vartijat toivat vanhahtavan vaikutelman.
Pidin kirjassa erityisesti siitä, että siinä esiintyvän maailman historiasta kerrottiin suoraan, eikä vaivihkaa ja hiljalleen kuten esimerkiksi Nälkäpelissä. Tarkkaa vuotta ei tässä sarjan aloitusosassa selvinnyt, mutta se ei jäänyt vaivaamaan. Valinnassa dystopia on sulautettu taitavasti taustalle, eikä kirjan maailma juuri poikkea omastamme esimerkiksi teknologisten saavutusten kannalta. Siihen on todella helppo ja mukava eläytyä, oikeastaan siihen suorastaan uppoaa.
Päähenkilö America Singeristä erikoista ei tee vain nimi, joka onneksi selitetään tarinassa hyvin ainakin etunimen osalta. (Hauska, että America rakastaa laulamista ja hänen sukunimensä on Singer). Persoonana America on hyvin arvelluttava, mutta myös raikas ja suhteellisen leppeä. Hän on kastiltaan Viitonen, mutta se ei juuri tunnu harmittavan häntä, päinvastoin: hänen ajatuksensa Ykkösiä, Kakkosia ja muita ylempiä kasteja kohtaan ovat jokseenkin halveksivia. Palatsissa ollessaan America potee ensin voimakasta koti-ikävää, mutta tietää perheensä tarvitsevan hänen siellä olostaan aiheutuvia "korvauksia", rahasekkejä, ja haluavansa pysyä vielä vähän aikaa erossa salaisesta rakkaudestaan Aspenista, joka särki hänen sydämensä juuri ennen hänen lähtöään palatsiin ilmoittamalla, etteivät he voisi enää olla yhdessä.
Kun America tapaa prinssi Maxonin, voi vallan hyvin arvata mihin tarina lähtee kehittymään. Suurimman osan kirjasta America tuntuu olevan kuitenkin melko immuuni tuntemuksille ja mieltymyksille, joita muilla tytöillä on. On muunmuassa hieman epäuskottavaa, että hän aidosti riemuitsee muiden tyttöjen menestyksestä Maxonin kanssa, kun vanhaa rakkautta Aspenia kohtaan on muodostunut murheesta, ymmärtämättömyydestä ja kiukusta rakennettu kilpi.
Mitä muista hahmoista on sanottava, he ovat hyvin perusluokkaa. Omasta mielestäni kiehtovin hahmo oli Maxon, josta ei aina saanut selkoa. Jäänkin innolla odottamaan hänen esiintymistään sarjan muissa osissa. Kilpailun muita tyttöjä mainitaan aika joukollinen, heistä muistan eritoten Marleen (koska hän on American ystävä), Tinyn (koska hänen nimensä kuvasi hänen pienuuttaan) ja Tuesdayn (koska oikeasti, mikä nimi!).
Jännitystä kirjassa oli rajallisesti, mutta se ei tehnyt siitä pitkäveteistä. Kapinalliset antavat ymmärtää, että heistä tullaan kuulemaan vielä jatko-osissakin. Hetken välähti mielessä pelko siitä, että mitä jos käy niin kuin Nälkäpelissä, Punaisessa kuningattaressa, Outolinnussa ja Tarkoitettu-trilogiassa ja America liittyykin kapinallisiin? Pelko oli turha, sillä Americalla ei ole halua kritisoida kotimaataan, ja hän pelkää kapinallisia siinä missä muutkin. Epäuskottavinta kapinallisiin liittyen oli se, että he iskivät usein palatsiin. Kummallista, miten rohkeita he ovat ja miten huonosti palatsi on vartioitu, sillä he pääsivät jopa sen sisälle.
Loppu kallistui kohti tyypillistä kolmiodraamaa, mutta ei se mitään. Tämä ensimmäinen osa oli kertakaikkiaan koukuttava, keveähkö, säihkyvä ja mielenkiintoinen avaus Valinta-sarjalle.
Arvosanani numeroina: 4/5
Englanninkielinen alkuteos 2012, The Selection (suomentanut Laura Haavisto, 2016, Pen & Paper)
Sarja: Valinta #1
"Kolmellekymmenelleviidelle tytölle Valinta on elämän mullistava mahdollisuus. Se on tilaisuus paeta jo syntymästä asti määriteltyä elämää. Tilaisuus tempautua kimaltavien iltapukujen ja mittaamattoman arvokkaiden korujen maailmaan. Tilaisuus elää palatsissa ja kilpailla komean prinssi Maxonin sydämestä."
- takakannen kertomaa, Pen & Paper
Kun America Singer saa Valintaan osallistumisesta kehottavan kirjeen ja sen mukana lomakkeen täytettäväkseen, hän päättää vakaasti olla osallistumatta ja unohtaa koko höpsön kilpailun, jonne arvotaan tyttö kustakin Yhdysvaltojen paikalle syntyneen Illéan provinssista. Kielletty ihastus Aspen kuitenkin suostuttelee hänet palauttamaan lomakkeen täytettynä, ja kun hänen nimensä julkistetaankin Valintaan pääsevien tyttöjen joukossa, hän ei tiedä mitä mieltä olla.
Ennen America on nähnyt jäykältä vaikuttavan prinssi Maxonin vain televisiolähetyksissä, mutta nyt hän pääsee tapaamaan tämän henkilökohtaisesti. Hiljalleen hän huomaa, ettei prinssi ole läheskään niin tympäännyttävä, jollaiseksi America hänet kuvitteli. American yrittäessä selvittää voimistuvia tunteitaan, Illéan kuningasväen palatsiin kohdistuu toinen toistaan vaarallisempia kapinallisten hyökkäyksiä - eikä pidä unohtaa kolmeakymmentäneljää muuta tyttöä, jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa kruunun ja prinssin saadakseen.
Arvioni:
Tälle kirjalle piti heti alussa antaa plussaa kauniin kannen takia, mutta takakannen luettuani ajatukseni lässähtivät. Selostuksessa puhuttiin kilpailusta, rakkaudesta ja kapinallisista. Takakansitekstin perusteella kirja vaikuttaakin todelliselta käytettyjen juonenkäänteiden ja ideoiden kokoelmalta vain sommiteltuna hiukan eri tavalla.
Nyt luettuani kirjan voin sanoa pitäneeni siitä todella paljon. Valinta on erittäin kevyttä ja nopeaa luettavaa, kuin välipalaksi haukattava mehukas omena tai suklaapatukka. Teksti on sujuvaa lukuunottamatta muutamaa ilmeisesti suomennettaessa syntynyttä kirjoitusvirhettä, ja luinkin kirjan todella nopsaan. Kirja tuo mieleen Nälkäpelin, Hopea-sarjan, Tarkoitettu-trilogian, ehkä myös ripauksen Throne of Glassia ja Outolintua. Se on kuitenkin hienostuneempi, ei samalla tavalla väkivaltainen tai synkkä.Juoni ja sen käänteet ovat olettamani mukaan hyvin tyypillisiä, mutta jotain virkistävää ja uuttakin sain siitä bongattua. Vaikka tarinan kulkusuunta on arvattavissa, milloin tahansa saattoi tapahtua mitä tahansa. Valinta ei pitkästyttänyt minua missään vaiheessa ja on kieltämättä erittäin viihdyttävä.
Valinnassa ihmiset jaotellaan kahdeksaan kastiin syntyperäisesti. Ykköset ovat ylin ja Kahdeksikot alin kasti. Ilmeisesti kasteihin jaottelu on peräisin neljännen maailmansodan ajoilta, jolloin Kiina hallitsi silloisia Yhdysvaltoja hetken, ennen Illéan syntyä. Yhteiskunnalla on vähän kummiakin sääntöjä, ulkonaliikkumiskielto, naimisiin menevän pariskunnan kasti määräytyy miehen mukaan (kuten se määräytyisi Kuutoseksi American ja Aspenin kohdalla, sillä Aspen on Kuutonen), jne, mikä on vähän kummaa ja saa pohtimaan, että eikö maailmassa olla edistytty mitenkään verrattaen nykypäivään. Myös kaikki iltapuvut, palatsi ja vartijat toivat vanhahtavan vaikutelman.
Pidin kirjassa erityisesti siitä, että siinä esiintyvän maailman historiasta kerrottiin suoraan, eikä vaivihkaa ja hiljalleen kuten esimerkiksi Nälkäpelissä. Tarkkaa vuotta ei tässä sarjan aloitusosassa selvinnyt, mutta se ei jäänyt vaivaamaan. Valinnassa dystopia on sulautettu taitavasti taustalle, eikä kirjan maailma juuri poikkea omastamme esimerkiksi teknologisten saavutusten kannalta. Siihen on todella helppo ja mukava eläytyä, oikeastaan siihen suorastaan uppoaa.
Päähenkilö America Singeristä erikoista ei tee vain nimi, joka onneksi selitetään tarinassa hyvin ainakin etunimen osalta. (Hauska, että America rakastaa laulamista ja hänen sukunimensä on Singer). Persoonana America on hyvin arvelluttava, mutta myös raikas ja suhteellisen leppeä. Hän on kastiltaan Viitonen, mutta se ei juuri tunnu harmittavan häntä, päinvastoin: hänen ajatuksensa Ykkösiä, Kakkosia ja muita ylempiä kasteja kohtaan ovat jokseenkin halveksivia. Palatsissa ollessaan America potee ensin voimakasta koti-ikävää, mutta tietää perheensä tarvitsevan hänen siellä olostaan aiheutuvia "korvauksia", rahasekkejä, ja haluavansa pysyä vielä vähän aikaa erossa salaisesta rakkaudestaan Aspenista, joka särki hänen sydämensä juuri ennen hänen lähtöään palatsiin ilmoittamalla, etteivät he voisi enää olla yhdessä.
Kun America tapaa prinssi Maxonin, voi vallan hyvin arvata mihin tarina lähtee kehittymään. Suurimman osan kirjasta America tuntuu olevan kuitenkin melko immuuni tuntemuksille ja mieltymyksille, joita muilla tytöillä on. On muunmuassa hieman epäuskottavaa, että hän aidosti riemuitsee muiden tyttöjen menestyksestä Maxonin kanssa, kun vanhaa rakkautta Aspenia kohtaan on muodostunut murheesta, ymmärtämättömyydestä ja kiukusta rakennettu kilpi.
Mitä muista hahmoista on sanottava, he ovat hyvin perusluokkaa. Omasta mielestäni kiehtovin hahmo oli Maxon, josta ei aina saanut selkoa. Jäänkin innolla odottamaan hänen esiintymistään sarjan muissa osissa. Kilpailun muita tyttöjä mainitaan aika joukollinen, heistä muistan eritoten Marleen (koska hän on American ystävä), Tinyn (koska hänen nimensä kuvasi hänen pienuuttaan) ja Tuesdayn (koska oikeasti, mikä nimi!).
Jännitystä kirjassa oli rajallisesti, mutta se ei tehnyt siitä pitkäveteistä. Kapinalliset antavat ymmärtää, että heistä tullaan kuulemaan vielä jatko-osissakin. Hetken välähti mielessä pelko siitä, että mitä jos käy niin kuin Nälkäpelissä, Punaisessa kuningattaressa, Outolinnussa ja Tarkoitettu-trilogiassa ja America liittyykin kapinallisiin? Pelko oli turha, sillä Americalla ei ole halua kritisoida kotimaataan, ja hän pelkää kapinallisia siinä missä muutkin. Epäuskottavinta kapinallisiin liittyen oli se, että he iskivät usein palatsiin. Kummallista, miten rohkeita he ovat ja miten huonosti palatsi on vartioitu, sillä he pääsivät jopa sen sisälle.
Loppu kallistui kohti tyypillistä kolmiodraamaa, mutta ei se mitään. Tämä ensimmäinen osa oli kertakaikkiaan koukuttava, keveähkö, säihkyvä ja mielenkiintoinen avaus Valinta-sarjalle.
Arvosanani numeroina: 4/5
Kommentit
Lähetä kommentti