nuortenkirjallisuus, fantasia, romantiikka
Englanninkielinen alkueos, 2008, Mortal Instruments 2: City of Ashes (suomentanut Terhi Leskinen, 2010, kustannusosakeyhtiö Otava)
Sarja: Varjojen kaupungit #2
"On olemassa rohkeuden riimuja, muttei mitään, mikä veisi pelon pois", Jace sanoi. 'Pystytkö luomaan sellaisen, Clary?' "
- takakannen kertomaa, Otava
Clary Fray toivoo yli kaiken voivansa peruuttaa tapahtuneen. Takaisin tavalliseen elämään palaaminen on kuitenkin jotain, mitä hänelle ei suoda - ei nyt, kun hänen isänsä, pahismainen Valentine, kulkee vapaana ja varastaa jo toisen kolmesta voimaesineestä Muutoksen maljan rinnalle.
Valentinen tavoitteena on tuhota Klaavi ja Liitto, jotka pitävät yllä rauhaa ihmisten ja alamaailman väen välillä. Clarya kiusaavat kuitenkin huoli koomassa viruvasta äidistään, ystävästään Simonista ja veljestään Jacesta. Hän halusi niin kovasti asioiden olevan toisin: hän ja Jace ovat sisaruksia - ja palavasti rakastuneita toisiinsa.
Jacella on myös omia ongelmia. Klaavi on alkanut epäillä hänen uskollisuuttaan, sillä hän kasvoi lapsuuttaan Valentinen käsissä, joskin luullen tätä Michael Waylandiksi, jonka hän uskoi olevan isänsä. Jace ei kohta itsekään tiedä, mitä ajattelee. Onhan Valentine kuitenkin hänen isänsä. Hän kohtaa Inkvisiittorin, naisen, joka on ikäänkuin Klaavin tuomari, hän joutuu nojautumaan omapäisyyden ja salaperäisten kykyjensä puoleen.
Arvioni:
Alkuun on päiviteltävä, miten spoilaava tämän kirjan takakansi on. Miksi? Miksi se paljastaa, että Valentine saa haltuunsa toisen voimesineen ja että Simon muuttuu vampyyriksi, vaikka nämä olisivat voineet tulla täytenä yllätyksenä? Olen kertakaikkisen ymmälläni, mutta myös pettynyt. Olen herkkä spoilereille, ja takakansi kenties vei osan lukunautinnostani.
Olin kyllästyä kirjaan jo alkumetreillä. Ensin minusta oli ihan mukavaa palata Luukaupungin avaamaan maailmaan, mutta aika pian tarina muuttui uuvuttavaksi. Toivoin kirjailijan, tai edes suomennoksen, kehittyneen tässä toisessa osassa, mutta toiveeksi se jäi. Teksti on yhtä persoonatonta ja kuivaa kuin ennenkin.
Minusta kirja oli liian perinteinen, eikä juoni oikein tuntunut etenevän mihinkään. Lopussa tunnuttiin olevan samassa tilanteessa kuin alussakin, aivan kuten Luukaupungissa. Sen vuoksi en osaa sanoa, kummasta kirjasta pidin enemmän.
Hyvä on, oli kirja toisinaan hyväkin, nimittäin hahmojen kautta. Clary pysyy omana tylsänä taiteelliseksi liian köyhästi kuvattuna itsenään, mutta sivuhahmot kehittyivät. Heistä ehkä eniten kasvoivat Jace ja tietenkin Simon, josta tulee vampyyri.
Jace saa niskoilleen aikamoisia syytöksiä vehkeilystä Valentinen kanssa. Mielenkiintoisinta on, että ne pitävät osin paikkansa. Jace todella käy itsensä kanssa pientä kamppailua, mutta on valmis liittymään isänsä puolelle jos Clary ja muut hänelle tärkeät ihmiset vain luvataan pitää turvassa. Pidin siitä, miten häneen päästiin tässä osassa tutustumaan paljon enemmän. Hän tuo läiskän väriä tarinan muuten niin mustavalkoiseen asetelmaan.
Se, mistä en pidä yhtään, on Claryn ja Jacen sisaruus. Minä ja tämä tarina kaipaamme kipeästi kuumaa romanssia, joka olisi omiaan parantamaan näitä kirjoja. Harmillisesti Jacen ja Claryn tunteet toisiaan kohtaan ja niiden välittyminen tuntuvat lähinnä kiusallisilta ja saavat toivomaan, että yhtäkkiä paljastuisi, etteivät he olisikaan sisko ja veli. Samalla heitä käy kuitenkin sääliksi, eikä ole vaikea ymmärtää, miten hankala heidän tilanteensa on.
Toinen eniten kehittymään pääsevistä hahmoista on Simon, kuten yllä mainitsinkin. Luukaupungissa inhosin häntä, mutta nyt hän saa lisää syvyyttä ja muuttuu kiehtovammaksi vampyyriuutensa kautta.
"Haluan vain, että olet onnellinen."
sivu 22
Kolmantena on mainittava haltijat. Suomennoksen kirjoitusmuoto ärsytti minua koko kirjan ajan, koska haltijat. J:llä. En tiedä onko ärtymykseni taustalla oma tottumukseni lukea haltioista, sillä tuskin haltija väärinkään on...
Niin, haltijat olivat tämän kirjan kiehtovimmat alamaailman olennot. Heitä ei juuri Luukaupungissa esiintynyt, mutta nyt päähenkilöt pääsevät kurkistamaan heidän elämäänsä, kun haltijakuningatar kutsuu heidät vierailulle palatsiinsa. Haltijat on kuvattu sen verran onnistuneesti, että heidän kiero, salaperäinen viehkeytensä välittyi kirjan sivuilta minulle asti. Ehkä juuri haltijoiden mukaan tuleminen antoi minulle uskoa siihen, että tämä sarja saattaa kuitenkin vielä kehkeytyä joksikin.
Sitten on vielä ihmissusityttö Maya ja vanha tuttu Luke. Maya oli hahmoista se, josta luin kaikista mieluiten. Hänen menneisyydestään paljastetaan asioita jo alussa, mikä sai minut ajattelemaan, että hänestä tulee vielä tärkeäkin hahmo. Hän jäi loppujen lopuksi aika taka-alalle enkä ymmärtänyt syytä sille, miksi hänestä oli heti kättelyssä kerrottu niin paljon. Hänen ja Simonin välillä kuitenkin tapahtuu jotain, joka on tarinan maailmassa ennenkuulumatonta: heistä, ihmissudesta ja vampyyrista, tulee ystäviä. Mayakin antaa tarinalle pontta olla lupaava, joten ehkä minut tavataan lukemassa sarjaa vastakin…
Luke on hahmoista rauhallisin. Luukaupungissa pidin häntä melko merkityksettömänä tarinan kannalta, mutta hänet on onnistuttu sulauttamaan juonen kulun joukkoon tarpeellisena henkilönä. Minun on ollut helppo kiintyä häneen, ja hänen henkensä puolesta pelkään ehkä eniten. Toivottavasti pääsen lukemaan hänestä vielä pitkään, jos tai kun palaan sarjan pariin.
"Clary otti rasiasta tummanharmaan kynän ja laski sen kärjen paperille. Hän ajatteli muotoja, viivoja, koukeroita. Hän ajatteli harmaan kirjan merkkejä, ikivanhoja ja täydellisiä mystisen kielen ilmentymiä, kielen joka oli liian virheetöntä puhuttavaksi. Hiljainen ääni hänen päänsä sisällä sanoi: Kuka sinä olet kuvittelemaan, että osaat puhua taivaan kieltä?
sivu 255
Tuhkakaupunki oli minulle välipalanomainen lukukokemus, eikä oikein erottunut edeltäjästään. Se oli jossain määrin tylsähkö ja jopa epäuskottava. Jos demonien lajittelu ja asioiden monimutkaistaminen häiritsivät minua edellisessä osassa, tässä ne miltei saivat silmäni pullistumaan päästä. Läpeensä huono Tuhkakaupunki ei kuitenkaan ole. Näen kyllä, miksi se sarjoineen on niin suosittu, mutten itse kykene sen faniksi. Ehkä sarja tästä kuitenkin vielä paranee.
Arvosanani numeroina: 2,5/5
Kommentit
Lähetä kommentti