Andy Weir - Yksin Marsissa

kaunokirjallisuus, kova sci-fi, fiktiivinen elämänkerta

Englanninkielinen alkuteos 2011, uusi painos 2014, The Martian (suomentanut Kaj Lipponen, 2015, Into Kustannus)

Operaatio Marsissa. Kohtalokas onnettomuus. Astronautin kamppailu hengestään.

-  takakannesta

Juonesta:

Operaatio Ares 3 joudutaan keskeyttämään, kun miehistön tukikohtaan Marsissa iskee raivokas hiekkamyrsky. Myrsky laukaisee onnettomuuden, jossa yksi miehistön kuudesta jäsenestä, astronautti Mark Watney, tempautuu toveriensa luota kesken evakuoinnin ja katoaa. Olosuhteet pakottavat muun miehistön jättämään planeetan ja luulemaan, että Mark on kuollut.

Mark ei kuitenkaan ole. Hänen onnistuu päästä asemalle loukkaantumisestaan huolimatta ja majoittautua sinne. Todellisuus kirkastuu tuskallisena: hän on jäänyt aivan yksin elottomalle, kylmälle kiviplaneetalle.

Mars on armoton. Sen olosuhteet eivät sovellu Maan elämälle millään lailla, ja yksinäisyys ottaa koville. Mark tekee kaikkensa selvitäkseen. Hän nojautuu täysin kekseliäisyytensä, mekaanikontaitojensa ja luonnontieteiden puoleen. Yhteyttä Maapallolle ei kuitenkaan ole, sillä myrsky hajotti kommunikointiin vaadittavan lautasantennin. Tutkimusasema ei kestä ikuisesti, ja ruoka ja vesi loppuvat aikanaan. Onko Markilla toivoakaan pelastumisesta?



Arvioni:

Matematiikka ei ole minun juttuni. Ei, minun juttuni ovat aina olleet kirjat, nuo portit toisiin aikoihin ja maailmoihin. Tammikuun viimeisimpänä kirjana luin yhdistelmän matematiikkaa ja toiseen aikaan vievää matkaa, nimittäin Andy Weirin esikoisromaanin Yksin Marsissa.

[...] Puolentoista tunnin taukoamattoman tuulen jälkeen NASA antoi käskyn tehtävän keskeyttämisestä. Kukaan ei halunnut lopettaa kuukauden kestoista pintatutkimusta kuudenteen päivään mutta jos nousija olisi rikkoutunut, me kaikki olisimme jääneet tänne jumiin.

Meidän oli mentävä tutkimusasemasta ulos myräkkään siirtyäksemme nousijaan. Siinä oli riskinsä mutta oliko meillä vaihtoehtoja?

Jokainen selviytyi, paitsi minä.

sivu 12

Yksin Marsissa on niin sanottua kovaa sci-fiä, eli siinä esiteltävät teknologiset saavutukset voisivat olla todellisuudessa mahdollisia. Kirja ei poikkea kovan sci-fin linjalta yhdelläkään 387:stä sivustaan, mitä arvostan suuresti. Tarina sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa NASAn Mars-tutkimusmatkat, Ares-ohjelma, on pantu toteen. Kolmas Ares-tehtävä jää kuitenkin dramaattisesti kesken - ja mikä pahinta, yksi astronauteista karulle punaiselle planeetalle.

Näin muutama vuosi sitten tästä romaanista tehdyn elokuvan. Toimintaa ja jännitystä rakastavan kaverini mielestä se oli tylsä, mutta minä pidin siitä. Pidin ohjauksesta, karusta tunnelmasta ja siitä, miten uskottavaa kaikki oli. Jo silloin sain tietää, että elokuva perustuu samannimiseen kirjaan. Kuulin tämän kuitenkin vain ohimennen, eikä romaani päätynyt lukulistalleni.

Teddy kihnasi tuolissaan ja katseli ikkunasta taivasta. Ilta oli hiipumasa yöksi. “Millaista se on?” hän pohdiskeli. “Hän on jumissa tuolla. Hän ajattelee että on täysin yksin, että me olemme luovuttaneet hänen suhteensa. Millainen vaikutus sillä on ihmisen psyykkeelle?” Sitten hän kääntyi kohtaamaan Venkatin katseen. “Mitä hän mahtaa ajatella juuri nyt?”

sivu 74



Hiljattain löysin Yksin Marsissa jälleen. Arvelin, että jos lykkäisin sen lukemista, se jäisi lukulistalleni kummittelemaan koskaan minulle päätymättä, ja niinpä varasin sen kirjastosta ja aloin lukea. Minulla ei ole tapana katsoa elokuvia ennen kuin olen lukenut kirjan, mutta tässä tapauksessa olin monta kertaa iloinen siitä, että olin nähnyt Yksin Marsissa elokuvasovituksen ennen romaania. Kirjassa esitellään niin paljon teknologiaa, kaikenmoisia vempeleitä Mars-nousijasta tutkimusasemaan, liikkujaan, kiviporaan ja vaikka mihin. Vaikka muistan elokuvasta enimmäkseen välähdyksiä, asioiden kuvittelemista ne helpottivat. Weir ei erityisemmin harrasta asioiden yksityiskohtaista kuvailua, kirjassa tyydyttiin lähinnä selittämään miten mikäkin toimii. Selitykset olivat useimmiten selkeitä, mutta etenkin alussa minun oli luettava niitä sisältäviä kappaleita läpi useita kertoja ennen kuin hahmotin sisällön kunnolla.

Se on outo tunne. Minne tahansa menen, olen ensimmäinen. Astun ulos liikkujasta? Ensimmäinrn tyyppi joka on koskaan käynyt täällä! Kiipeän kukkulaa? Ensimmäinen tyyppi joka on kiivennyt tätä kukkulaa! Potkaisen kiveä? Tuo kivi ei ole liikkunut miljoonaan vuoteen!

sivu 111

Yksin Marsissa etenee enimmäkseen Marsiin jääneen Mark Watneyn lokimerkintöjen kautta. Tällöin kerronta on minä-muotoista ja on helppo hahmottaa, että astronautti todella on melko yksinäinen ja joutuu elämään Marsissa todella monta solia, eli Marsin vuorokautta. Välillä päästään kurkistamaan kuitenkin myös Maan tapahtumiin, jolloin kerronta vaihtuu yksikön kolmanteen persoonaan. NASAn johtohahmot pohtivat, kuinka saada Watney turvallisesti kotiin. 

Kirjan suurimmat vahvuudet ovat onnistunut taustatyö ja huumori. Ei jää epäselväksi, kuinka paljon kirjailija on tehnyt töitä romaanin uskottavuuden ja todenmukaisuuden eteen. Watney on päähenkilönä vitsikäs, ja välillä kirjassa kuvattu huumori sai nauramaan ääneen. Romaani on juuri sopivan syvällinen scifiteokseksi, mikä tarkoittaa että se jää melko pinnalliseksi ja ennalta-arvattavaksi. Heikkoutena minun on mainittava juuri tämä kuvailun vähäisyys. Koko kirja tuntui siltä kuin lukisi jonkun toisen päiväkirjaa, mikä oli tietysti sen tarkoitus, mutta päähenkilöihin ei oikein päässyt samaistumaan. Minua, joka olen tottunut kiivastahtisiin fantasiateoksiin, se pääsi hieman häiritsemään.

Eloonjäämiselleni tulee hintaa satoja miljoonia dollareita. Ja vain jotta yksi kaheli botanisti eläisi. Miksi?

Okei. Minä tiedän vastauksen tuohon kysymykseen. Osaksi siksi mitä minä edustan: kehitystä, tiedettä ja interplanetaarista tulevaisuutta, josta me olemme haaveilleet vuosisatoja. Mutta tosiasiassa he tekivät sen siksi että jokaisen ihmisen perusvaisto on auttaa toisiaan. Aina ei vaikuta että näin olisi mutta se on totta.

sivu 386

Joillekin Yksin Marsissa saattaa olla hyvin nopealukuinen kirja, mutta minulla se meni aika hitaasti. Luulen, että jos olisin lukenut sen lyhyemmässä ajassa, en olisi saanut siitä yhtä paljon irti kuin lopulta sain. Tämä teos sai minut tykästymään Andy Weiriin kirjailijana, eikä ole epäilystäkään siitä ettenkö lukisi myös hänen toista romaaniaan, Artemista.

Arvosanani numeroina: 4/5

Kommentit