nuortenkirjallisuus, romantiikka, sci-fi, dystopia, tieteiskirjallisuus
Englanninkielinen alkuteos 2017, Perfect (suomentanut Sirpa Parviainen, 2018, Gummerus Kustannus)
Sarja: Viallinen #2
"Elämän ei ole tarkoitus olla täydellistä."
Celestine North on pakoillut Kiltaa siitä lähtien, kun sen ylituomari Bosco Crevan tuli hänen kotiinsa vaatien saada hänet käsiinsä. Viallinen-kirjaduon päätösosassa Celestinen kamppailu oikeudesta käy yhä rajummaksi, sillä päämäärän, viallisuusjärjestelmän lakkauttamisen, saavuttaminen on kaikkea muuta kuin helppoa.
Arvioni:
Täydellisen edeltäjää, Viallista, kohtaan tuntemastani pettymyksestä huolimatta palasin mielelläni Cecelia Ahernin luomaan maailmaan ja Celestine Northin näkökulmaan. Minusta tämä kirja oli alusta lähtien koukuttavampi kuin Viallinen, sillä se oli toiminnallisempi ja jotenkin synkempi. Täydellisessä henkilöhahmot ovat jatkuvassa liikkeessä, eikä pitkäveteisyys päässyt luikertelemaan rivien väliin.
Täydellinen on todella ajatuksia herättävä lukukokemus. Sen yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus, jolta täydelliset ihmiset ovat sulkeneet silmänsä, on kuvattu Celestinen kautta käsinkosketeltavan selkeästi. Jotenkin tämä kirja oli vain toisinaan aika kuriton, jopa epäuskottava. Törmäsin jälleen kohtiin, jotka eivät vakuuttaneet minua. Välillä tapahtumat vain ilmestyivät ja tapahtuivat sitten niin itsestäänselvän oloisesti, että tuntui kuin ne olisi vain tiputettu tarinaan sattumanvaraisesti. Näin ollen minulle tuli toisinaan olo, ettei kirjalla oikeastaan ollut päätä eikä häntää.
Jännitystä Täydellinen tarjoilee erilailla kuin duon ensimmäinen osa, ja onneksi enemmän. Toisinaan toiminta on jopa rajua, etenkin lopussa, jonne olisin kuitenkin kaivannut vielä jonkun surumielisemmän käänteen.
Täydellinen keskittyy myös Celestinen ja Carrickin rakkauteen, joka pääsee valloilleen jo kirjan alkupuoliskolla. Minun mielestäni Celestine tuntuu hylänneen entisen poikaystävänsä Artin melko vaivattomasti, vaikka hän miettiikin tätä yhä todella usein. Kirjassa on havaittavissa ripauksenomainen kolmiodraama-asetelma, joka ei onneksi valtaa itselleen kliseisen paljon pinta-alaa itse tarinassa.
Mielestäni Täydellinen on ennalta-arvattavuudessaankin hieman parempi kuin Viallinen, mikä on tietysti plussaa, sillä minulla oli paljon ennakkoluuloja tätä päätösosaa kohtaan. Pidän myös siitä, miten Viallinen-duo eroaa muista samankaltaisista teoksista pelkällä sarjatekniikallaan: se koostuu vain kahdesta kirjasta, eikä veny trilogiaksi. Ahern on sovittanut tämän dystopiakertomuksen onnistuneesti kahden kirjan mittaiseen muottiin, jolla on asianmukainen, kaunis lopetus.
Arvosanani numeroina: 3/5
Englanninkielinen alkuteos 2017, Perfect (suomentanut Sirpa Parviainen, 2018, Gummerus Kustannus)
Sarja: Viallinen #2
"Elämän ei ole tarkoitus olla täydellistä."
Celestine North on pakoillut Kiltaa siitä lähtien, kun sen ylituomari Bosco Crevan tuli hänen kotiinsa vaatien saada hänet käsiinsä. Viallinen-kirjaduon päätösosassa Celestinen kamppailu oikeudesta käy yhä rajummaksi, sillä päämäärän, viallisuusjärjestelmän lakkauttamisen, saavuttaminen on kaikkea muuta kuin helppoa.
Arvioni:
 |
Täydellinen on todella ajatuksia herättävä lukukokemus. Sen yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus, jolta täydelliset ihmiset ovat sulkeneet silmänsä, on kuvattu Celestinen kautta käsinkosketeltavan selkeästi. Jotenkin tämä kirja oli vain toisinaan aika kuriton, jopa epäuskottava. Törmäsin jälleen kohtiin, jotka eivät vakuuttaneet minua. Välillä tapahtumat vain ilmestyivät ja tapahtuivat sitten niin itsestäänselvän oloisesti, että tuntui kuin ne olisi vain tiputettu tarinaan sattumanvaraisesti. Näin ollen minulle tuli toisinaan olo, ettei kirjalla oikeastaan ollut päätä eikä häntää.
Jännitystä Täydellinen tarjoilee erilailla kuin duon ensimmäinen osa, ja onneksi enemmän. Toisinaan toiminta on jopa rajua, etenkin lopussa, jonne olisin kuitenkin kaivannut vielä jonkun surumielisemmän käänteen.
Täydellinen keskittyy myös Celestinen ja Carrickin rakkauteen, joka pääsee valloilleen jo kirjan alkupuoliskolla. Minun mielestäni Celestine tuntuu hylänneen entisen poikaystävänsä Artin melko vaivattomasti, vaikka hän miettiikin tätä yhä todella usein. Kirjassa on havaittavissa ripauksenomainen kolmiodraama-asetelma, joka ei onneksi valtaa itselleen kliseisen paljon pinta-alaa itse tarinassa.
Mielestäni Täydellinen on ennalta-arvattavuudessaankin hieman parempi kuin Viallinen, mikä on tietysti plussaa, sillä minulla oli paljon ennakkoluuloja tätä päätösosaa kohtaan. Pidän myös siitä, miten Viallinen-duo eroaa muista samankaltaisista teoksista pelkällä sarjatekniikallaan: se koostuu vain kahdesta kirjasta, eikä veny trilogiaksi. Ahern on sovittanut tämän dystopiakertomuksen onnistuneesti kahden kirjan mittaiseen muottiin, jolla on asianmukainen, kaunis lopetus.
Arvosanani numeroina: 3/5
Kommentit
Lähetä kommentti