Cecelia Ahern - Viallinen

dystopia, sci-fi, romantiikka, nuortenkirjallisuus

Englanninkielinen alkuteos 2016, Flawed (suomentanut Terhi Leskinen, 2018, Gummerus Kustannus)

Sarja: Viallinen #1



"Minä en voi olla viallinen.
Minähän olen täydellinen.

Seitsemäntoistavuotiaan Celestine Northin elämä on kaikin puolin täydellistä. Hän on suosittu koulussa, hän on esimerkillinen tytär, ja hänen poikaystävänsä on arvostetun perheen poika, joka saa sydämen läpättämään.

Mutta sitten Celestine rikkoo sääntöä, jota ei missään nimessä saa rikkoa, ja sillä on mullistavat seuraukset. Häntä uhkaa tuomio - ja leima, joka sulkee hänet yhteisön ulkopuolelle."

Tulevaisuuden yhteiskunnassa on vain täydellisiä ja viallisia. Jos yksilö tekee yhdenkin virheen, hänet polttomerkitään ja hän on viallinen koko loppu elämänsä. Vialliset ihmiset eivät saa nauttia mukavuuksista kuten täydelliset, vaan heidän syömistään, liikkumistaan, opiskeluaan ja muuta elämistään rajoitetaan tiukasti. 

Celestine North on matemaattisia määritelmiä ja logiikkaa rakastava tyttö, joka seurustelee Ylämaan päätuomari Crevanin pojan, Artin, kanssa. Eräällä koulumatkallaan, bussissa, Celestinen itsehillintä pettää ja hän päätyy auttamaan viallista vanhaa miestä, osittain myös siksi, että tämä tuo hänen mieleensä hänen oman pappansa. Teko äityy kuitenkin kielletyksi, ja sillä on lisäksi paljon silminnäkijöitä. Celestine uhataan tuomita vialliseksi - ja vielä ennätysmäärällä polttomerkkejä...



Arvioni: 

Yhdysvaltalainen YA-kirjallisuus tuntuu nykyisin pyörivän paljon kaikenlaisten dystopioiden ympärillä. Niinpä en odottanut Viallisen poikkeavan paljonkaan esimerkiksi Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogiasta, Veronica Rothin Outolinnusta tai vaikkapa Ally Condien Tarkoitettu-trilogiasta. Mitä uutta Viallisella voisi olla tarjottavanaan?

Jo takakannen luettuani minusta tuntui, että idea oli vielä melko raakilemainen. Luettuani vähän matkaa aloin olla sitä mieltä, että Viallisen tarina voisi sopia paremmin fantasiamaailmaan ilman, että juonen pääpiirteet kärsisivät liikaa. Minusta kirja ei oikein sopinut dystopiaksi lähinnä sen takia, että siinä olevan yhteiskunnan ajattelutapa on melko naiivi. Odotin kylmää, aavistuksen epämääräistä miljöötä, mutta täydellisten elämä onkin hyvin, jopa masentavan, arkista. Ymmärrän kyllä idean, että virheitä tehneet ihmiset merkitään, mutta jotkut, esimerkiksi Celestinen virhe, ovat niin mitättömiä ja arkisia, että niistä rankaiseminen oli jotenkin... turhaa. Lisäksi minusta oli lukijana vähän väsyttävää ajatella, että myös vialliseksi tuomitun ihmisen auttaminen olisi virhe. 


"Minä olen tyttö, joka rakastaa määritelmiä, logiikkaa ja mustavalkoisuutta.
Muistakaa se."

-  Celestine North, luku 1, sivu 7

Puolenvälin jälkeen tässä kirjassa alkoi näkyä selvemmin vaikutteita Nälkäpelistä. Celestine on kasvamassa Killan, viallisia tuomitsevan ja tuomari Crevanin johtaman järjestön, vastaisen kampanjan keulakuvaksi. Nälkäpelin mieleeni toi myös Celestinen kiihkeä tarve löytää polttomerkintäsalin tapahtumat nähnyt Carrick, vaikka se ei nyt suoranaisesti muistuttanutkaan Katnissin ja Peetan tapausta.

Tämä kirja oli siis pienoinen pettymys, enkä nyt oikein vain kykene näkemään sitä kovin ihmeellisenä. Se ei ollut pitkäveteinen, eivätkä juoni, kirjoitus- tai kuvailutapa olleet todellakaan tylsiä, mutta ne olivat käytettyjä. Tuntui kuin Vialliselle olisi jäänyt liian pieni rako mahduttavaksi jenkkidystopian kentällä ja se joutuisi valtaamaan tilaa eli napsimaan vaikutteita muista tyylilajinsa kirjoista. En väitä, että mikään siinä olisi suoraan kopioitu mistään toisesta teoksesta, mutta jotenkin se ei nyt oikein uponnut minuun.

Viallisen jatko-osa, Täydellinen, on jo ilmestynyt. Useimmista muista samankaltaisista poiketen tämä on kahden kirjan sarja eikä trilogia tai yksittäinen kertomus. Pelkään aavistavani loppuratkaisun jo ennalta, mutta samalla odotan mielenkiinnolla, miten Ahern vielä onnistuu tätä tarinaansa täydentämään. 

Arvosanani numeroina: 2,5/5

Kommentit