nuortenkirjallisuus, romantiikka
Englanninkielinen alkuteos The Sun is Also a Star 2016 (suomentanut Helene Bützow, 2019, kustannusosakeyhtiö Tammi)
"Tyttö, poika ja maailmankaikkeus."
- takakannen kertomaa, Tammi
Natasha on tyttö, jolla on valtaisa musta afrotukka ja vaaleanpunaiset kuulokkeet. Hänen jokainen suunnitelmansa tulevaisuuden varalle sijoittuu Yhdysvaltoihin, jota hän pitää kotimaanaan. Kun hänen isänsä syyllistyy rattijuopumukseen ja vuotaa virkavallalle perheensä salaisuuden, sen, että he ovat paperittomia maahanmuuttajia, heidät karkoitetaan takaisin Jamaikalle.
Natasha ei usko mihinkään, mitä ei voi tieteellisesti todistaa. Hän ei usko ihmeisiin, ei kohtaloon, eikä edes rakkauteen tuntemuksena. Sitten hän kohtaa suloisen, pukuun ja punaiseen kravattiin pukeutuneen pojan levykaupassa katsellessaan, kuinka hänen exänsä ja tämän nykyinen tyttöystävä koettavat varastaa musiikkilevyjä intohimoisen suudelman lomassa. Mutta Natasha ei tietenkään rakastu poikaan. Ei nyt, kun hän on menossa tapaamaan vielä yhtä asianajajaa, jolla saattaisi olla valta kumota karkoituspäätös. Rakastuminen poikaan kahdessatoista tunnissa ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Daniel haaveilee työskentelevänsä aikuisena runouden parissa. Hän on korealaisamerikkalainen, jonka häijy isoveli Charlie on juuri erotettu Harvardin collegesta. Ennen niin loistokkaita arvosanoja saaneen Charlien takapakki saa Danielin tiukat vanhemmat kohdistamaan katseensa häneen. Daniel lähetetään haastatteluun, jolla hän hakee paikkaa Yalesta tullakseen lääkäriksi. Mutta Daniel ei tahdo olla lääkäri, hän tahtoo kirjoittaa runoja. Hän on haaveilija ja uskoo, ettei tiede voi todistaa kaikkea. Natashan kohtaaminen saa hänet uskomaan siihen vain entistä lujemmin.
Arvioni:
Luin Aurinko on tähden heti Kaikki kaikessa-romaanin jälkeen. Se lähti minulla huomattavasti hitaammin kuin Yoonin esikoisteos, mutta pääsin lopulta vauhtiin senkin parissa.
Aurinko on tähti kuuluu niihin kirjoihin, joiden kaltaisia en yleensä lue. Se oli Kaikki kaikessa-kirjan tavoin mukavaa vaihtelua fantasia- ja sci-fipainotteiselle lukemiselleni. Tarina on omaperäinen, mutta tuntuu paikoitellen hieman epäuskottavalta. Se on kuitenkin saatu toimimaan mainiosti. Pidin siitä, miten myös jotkut vain aivan taustalla esiintyvistä henkilöistä on vedetty omine elämineen ja elämänkertoineen mukaan puolen sivun tai aukeaman ajaksi, ennen kuin kerronta siirtyy jälleen Natashan tai Danielin vastuulle. Hahmojen lisäksi tarina etenee myös aiheeseen liittyvin tietokappalein, jotka ovat jopa kiinnostavaa selattavaa. Suurimmaksi osaksi romaani on kuitenkin minä-muotoisesti kirjoitettu, kuten Kaikki kaikessakin. Sen tunnelma oli kuitenkin niin erilainen, etten voinut paikoitellen olla miettimättä, oliko kyseessä todella sama kirjailija.
Kahdesta päähenkilöstä tykästyin eniten leppeään, unelmoivaan Danieliin, jota vanhemmat näin pohjoismaisen näkökulmasta kohtelivat todella epäreilusti, vaikka koettivatkin vain ajatella poikansa parasta. Kahvinsa mustana juovaa ja tummanpuhuvaa musiikkia New Yorkin ruuhkassa kuulokkeet päässä kulkevaa Natashaa vierastin, sillä hän on aluksi todella jäykkä hahmo. Hänestä paljastuu kuitenkin koko ajan uusia puolia, ja puolessa välissä olin jo täysin vakuuttunut hänenkin suhteensa.
Kirjan tarina on... no, todella hyvä. Jännityksennälkäisellä tuulella olevalle lukijalle tämä ei sovi, sillä tässä keskitytään arkisempiin ongelmiin. Jos nyt karkottamista Jamaikalle voidaan sanoa arkiseksi. Juoni soljuu eteenpäin, kun Natasha ja Daniel poukkoilevat sinne tänne New Yorkin suurkaupungissa. Tykkäsin surumielisestä tunnelmasta, joka kantoi romaanin kohti loppua ja tiivistyi siellä säikeiksi. Kirjan lopetus sai vielä ilon pilkahtamaan minussa ja jäin vain arvailemaan, mitä seuraavaksi olisi tapahtunut.
Arvosanani numeroina: 4/5
Englanninkielinen alkuteos The Sun is Also a Star 2016 (suomentanut Helene Bützow, 2019, kustannusosakeyhtiö Tammi)
"Tyttö, poika ja maailmankaikkeus."
- takakannen kertomaa, Tammi
Natasha on tyttö, jolla on valtaisa musta afrotukka ja vaaleanpunaiset kuulokkeet. Hänen jokainen suunnitelmansa tulevaisuuden varalle sijoittuu Yhdysvaltoihin, jota hän pitää kotimaanaan. Kun hänen isänsä syyllistyy rattijuopumukseen ja vuotaa virkavallalle perheensä salaisuuden, sen, että he ovat paperittomia maahanmuuttajia, heidät karkoitetaan takaisin Jamaikalle.
Natasha ei usko mihinkään, mitä ei voi tieteellisesti todistaa. Hän ei usko ihmeisiin, ei kohtaloon, eikä edes rakkauteen tuntemuksena. Sitten hän kohtaa suloisen, pukuun ja punaiseen kravattiin pukeutuneen pojan levykaupassa katsellessaan, kuinka hänen exänsä ja tämän nykyinen tyttöystävä koettavat varastaa musiikkilevyjä intohimoisen suudelman lomassa. Mutta Natasha ei tietenkään rakastu poikaan. Ei nyt, kun hän on menossa tapaamaan vielä yhtä asianajajaa, jolla saattaisi olla valta kumota karkoituspäätös. Rakastuminen poikaan kahdessatoista tunnissa ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Daniel haaveilee työskentelevänsä aikuisena runouden parissa. Hän on korealaisamerikkalainen, jonka häijy isoveli Charlie on juuri erotettu Harvardin collegesta. Ennen niin loistokkaita arvosanoja saaneen Charlien takapakki saa Danielin tiukat vanhemmat kohdistamaan katseensa häneen. Daniel lähetetään haastatteluun, jolla hän hakee paikkaa Yalesta tullakseen lääkäriksi. Mutta Daniel ei tahdo olla lääkäri, hän tahtoo kirjoittaa runoja. Hän on haaveilija ja uskoo, ettei tiede voi todistaa kaikkea. Natashan kohtaaminen saa hänet uskomaan siihen vain entistä lujemmin.
Arvioni:
Luin Aurinko on tähden heti Kaikki kaikessa-romaanin jälkeen. Se lähti minulla huomattavasti hitaammin kuin Yoonin esikoisteos, mutta pääsin lopulta vauhtiin senkin parissa.
Aurinko on tähti kuuluu niihin kirjoihin, joiden kaltaisia en yleensä lue. Se oli Kaikki kaikessa-kirjan tavoin mukavaa vaihtelua fantasia- ja sci-fipainotteiselle lukemiselleni. Tarina on omaperäinen, mutta tuntuu paikoitellen hieman epäuskottavalta. Se on kuitenkin saatu toimimaan mainiosti. Pidin siitä, miten myös jotkut vain aivan taustalla esiintyvistä henkilöistä on vedetty omine elämineen ja elämänkertoineen mukaan puolen sivun tai aukeaman ajaksi, ennen kuin kerronta siirtyy jälleen Natashan tai Danielin vastuulle. Hahmojen lisäksi tarina etenee myös aiheeseen liittyvin tietokappalein, jotka ovat jopa kiinnostavaa selattavaa. Suurimmaksi osaksi romaani on kuitenkin minä-muotoisesti kirjoitettu, kuten Kaikki kaikessakin. Sen tunnelma oli kuitenkin niin erilainen, etten voinut paikoitellen olla miettimättä, oliko kyseessä todella sama kirjailija.
Kahdesta päähenkilöstä tykästyin eniten leppeään, unelmoivaan Danieliin, jota vanhemmat näin pohjoismaisen näkökulmasta kohtelivat todella epäreilusti, vaikka koettivatkin vain ajatella poikansa parasta. Kahvinsa mustana juovaa ja tummanpuhuvaa musiikkia New Yorkin ruuhkassa kuulokkeet päässä kulkevaa Natashaa vierastin, sillä hän on aluksi todella jäykkä hahmo. Hänestä paljastuu kuitenkin koko ajan uusia puolia, ja puolessa välissä olin jo täysin vakuuttunut hänenkin suhteensa.
Kirjan tarina on... no, todella hyvä. Jännityksennälkäisellä tuulella olevalle lukijalle tämä ei sovi, sillä tässä keskitytään arkisempiin ongelmiin. Jos nyt karkottamista Jamaikalle voidaan sanoa arkiseksi. Juoni soljuu eteenpäin, kun Natasha ja Daniel poukkoilevat sinne tänne New Yorkin suurkaupungissa. Tykkäsin surumielisestä tunnelmasta, joka kantoi romaanin kohti loppua ja tiivistyi siellä säikeiksi. Kirjan lopetus sai vielä ilon pilkahtamaan minussa ja jäin vain arvailemaan, mitä seuraavaksi olisi tapahtunut.
Arvosanani numeroina: 4/5
Kommentit
Lähetä kommentti